”Ennen leikittiin aina ulkona” : Pihaleikit kulttuuriperintöprosessina

Tutkimus käsittelee pihaleikkikulttuurin muutosta ja pihaleikkien merkitystä suomalaisille. Tutkimus tuo esiin milloin ja miten pihaleikkikulttuuri on muotoutunut, millaisia pihaleikkejä on leikitty viimeisen sadan vuoden aikana ja missä pihaleikkejä leikitään tänä päivänä ja kuinka paljon. Tutkimuksessa tarkastellaan pihaleikkikulttuurin muutosta kolmen tutkimuskysymyksen avulla: kuinka paljon ja minkälaisia pihaleikkejä nykylapset leikkivät, miksi pihaleikkiperinnettä halutaan säilyttää sukupolvelta toiselle ja ketkä pihaleikkiperinnettä edelleen vaalivat. Tutkimusongelmaa selvitetään laadullisin menetelmin. Kouvolan Mansikkamäen koulun ja Porin Kaarisillan koulun neljännen luokan oppilaille järjestetyt pihaleikkitunnit ja heille jaetut kyselylomakkeet toimivat tutkimuksen pääaineistoina. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty aineistona keskustelupalstoja, lehtiartikkeleita ja pihaleikkimiseen liittyviä verkkosivuja sekä aiempaa tutkimusta. Keskeinen tutkimustulos on, että viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana pihaleikkiperinne on hävinnyt arkisesta katukuvasta. Pihaleikit eivät näy enää katukuvassa, mutta niitä leikitään edelleen kouluissa, päiväkodeissa, harrastuksissa ja erilaisissa pihaleikkitapahtumissa. Tutkimus osoittaa, että pihaleikit ovat jääneet sukupolvelta toiselle ihmisten mieliin ja niitä on muisteltu lapsuusajan mieluisimpina leikkeinä jo koko Suomen itsenäisen sadan vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että pihaleikit ovat vuodesta toiseen tärkeitä ja merkityksellisiä ja elävät ihmisten muistoissa